Karhean kaunista

Runoja ja ajatuksia elämästä, vaikeuksista, selviytymisestä, ihmisistä, rakkaudesta ja sielunmaisemista. Osittain perustuu omaan elämään, osittain on tarinaa. Jokainen tuntee ja tulkitsee omalla tavallaan.

Kirjoittajalta C a m i l l a (Page 1 of 6)

Runoilija etsii uusia tarinoita… Blogi on luovalla tauolla. 🙂

Avain

Rikkinäinen maljakko
kädessäsi
jonkun toisen avain
ja et tiedä miten se toimii
joskus tuntuu siltä kuin
miljoonat lasit hajoaisivat
hengityksestä lämpö huuruaisi pois
ikkunasta pääsee ilman avainta,
vaikka haluaisit ulos ovesta
ajattele jotain kaunista
arvaan, tunnet sen ihollasi
sadan kilometrin päässä
hengitän puolestasi, kun et jaksa

Riisuttuja puita

Mustia riisuttuja puita
alastomia oksia
kuin olisin edessäsi

Tuuli heittelisi ja sade
valuisi maahan liian lujaa
taipuisi yhteen tahtoon

Niin olen sinun nyt
kuin keväällä puiden
ensimmäiset lehdet

Suloinen

En osannut kirjoittaa
en keksinyt runoa
näin vain kuin onni
olisi ojentanut kätensä
rauha sinutellut rakkautta
lävitseni kävi tuuli, suloinen
puhalsit haavaani

Kesämielen kaamos

Ulkona on kylmää ja pimeää, kaamos kiroilee
ympärillään muuttumaton vuorokausi.
Sulje silmäsi ja makaat vihreällä nurmella auringossa.
Ruoho kutittaa ja saa sinut nauramaan.
Voidaan olla viltillä varjossakin.
Antaa auringon leikitellä lehtien läpi ja jäätelön viilentää.
Mikset vain jäisi tänne, minun mieleeni nauramaan?

Meri nukkuu minun talviuntani

Meri nukkuu minun talviuntani
laiva katoaa hyytävään pimeyteen
jäätyneet pisarat
yksinäinen jäälautta
viima, joka huutaa apua
tuuli, joka ei tiedä suuntaansa
kukaan ei huomaa,
kunnes meri on täysin auki

Hukkuva aurinko

Ulkona tuuli pesee puita
valo paistaa tyhjyyden läpi
onko yö antanut anteeksi aamulle
lokkien huuto karkoittanut unesi

Valkoinen puhtaus pelottaa
riepoo sisältä, pakottaa yhdeksi
viileään veteen hukkuva aurinko
on polttanut jälkiä selkääni

Havahdun vesisateeseen
oletko lähtenyt kokonaan
olihan se kuu vielä meidän
vai tyhjä täysikuu

Muistot

Levitin muistot sinne
missä juoksimme
metsässä tuuli otti vastaan
tarttui sinun sieluusi
aurinko silitti ja lämmitti
viimeisen kerran.

 

Koristekissat

Kuinka monta kertaa voi vaihtaa?
kuinka monta kertaa voi hukkua?
kuinka monta väärää valintaa voi tehdä?

Risteyksessä minuus katoaa metsätielle
istun pienessä mökissä keskellä metsää
askartelen pieniä koristekissoja
toisella puolella metsää kaadan puita
kirjoitan mökissä niistä unelmista

En uskalla kastella puita, odotan silti sadetta
runoissani huokaa se kylmä sade
huokaus odottaa ja toivoo

Huomenna valitsen pienen metsäpolun
jäljelle jäävät vain kengänjäljet
kuivat kissantassut kaatosateessa

 

Runoilijan sydän

Runoilijan juopunut laulu
Runoilijan hampaat teräviksi veistetyt
Runoilijan vaatteet rikkinäiset
Runoilijan kädet tahmaiset
Runoilijan tottelematon sydän
Runoilijan loppumattomat auringot
Runoilijan sydämen syke ranteessasi
Kipeänä kirjoitettu runo, johon ei särkylääke auttanut

Page 1 of 6

Ilmaisen julkaisemisen puolesta: Blogaaja.fi & Theme by Anders Norén