Karhean kaunista

Runoja ja ajatuksia elämästä, vaikeuksista, selviytymisestä, ihmisistä, rakkaudesta ja sielunmaisemista. Osittain perustuu omaan elämään, osittain on tarinaa. Jokainen tuntee ja tulkitsee omalla tavallaan.

Kuukausi: syyskuu 2017

Meri nukkuu minun talviuntani

Meri nukkuu minun talviuntani
laiva katoaa hyytävään pimeyteen
jäätyneet pisarat
yksinäinen jäälautta
viima, joka huutaa apua
tuuli, joka ei tiedä suuntaansa
kukaan ei huomaa,
kunnes meri on täysin auki

Hukkuva aurinko

Ulkona tuuli pesee puita
valo paistaa tyhjyyden läpi
onko yö antanut anteeksi aamulle
lokkien huuto karkoittanut unesi

Valkoinen puhtaus pelottaa
riepoo sisältä, pakottaa yhdeksi
viileään veteen hukkuva aurinko
on polttanut jälkiä selkääni

Havahdun vesisateeseen
oletko lähtenyt kokonaan
olihan se kuu vielä meidän
vai tyhjä täysikuu

Ilmaisen julkaisemisen puolesta: Blogaaja.fi & Theme by Anders Norén