Niin kauan, kun en hyväksy
ja rakasta muita
en voi olla itsellenikään hyvä
miksi pelätä ihmisiä
kukaan ei voi satuttaa minua enää
jos jollakin on ongelma
ei se ole minun syytäni
eivät he minulle vihaisia ole
vaan jollekin, joka ei kosketa minua
en voi vaikuttaa siihen mihin en voi
en voi antaa sitä mitä en tiedä
haluaisin vain olla hiljaa
enkä paljastaa itsestäni liikaa
valaa kasvot kuin patsaan

Toisaalta haluaisin
kertoa sinulle
miten vaikeaa,
tuskaisaa ja riipivää
minulla on ollut
kuitenkin olen selvinnyt
joskus paennut
tullut takaisin
antanut itselleni luvan
värittää elämääni
väreillä,
eikä vain mustalla hiilellä
tuoksua karkille,
parfyymille
kaikelle sille,
mikä on osa minua
joskus osata sanoa ei ja en tiedä
katsoa peiliin, tuntea ne kasvot
se lämmin auringon osuma
verhojen välistä
elämä ilman kipua
ja vuoristoradan kolhuja
ilman pelkoa
ilo, onni ja rauha
ei katkeruutta tai kaunaa
ei verhoja