Karhean kaunista

Runoja ja ajatuksia elämästä, vaikeuksista, selviytymisestä, ihmisistä, rakkaudesta ja sielunmaisemista. Osittain perustuu omaan elämään, osittain on tarinaa. Jokainen tuntee ja tulkitsee omalla tavallaan.

Avainsana: Elämän ihmeellisyys

Hiukset

Rintataskun pohjalle hukkunut tunne
lompakko täynnä tuntemattomien käyntikortteja
aurinko itkee, levittää hiukset vapaudeksi
nauraa menneisyyden verta
hiukset kuin auringonkukkameri

Kultainen kukka, kultainen aurinko
turkoosi meri kutsuu varpaita
meri lämmittää veden liikettä
hulmuavat hiukset tietävät
tulevaisuudessa aikakone sammuu

Hyvästit

Aidan köynnös kasvoi umpeen
ruusunpiikit eristivät
lumpeet vedessä upposivat
PPPPP
en tiennyt miksi, mutta yhtäkkiä vesi pysähtyi
odotimme kissojen uivan vastarannalta
kalojen vastausta kuun liikkeistä
PPPPP
punaisten puiden sydämenmuotoiset lehdet
PPPPPsuutelivat vedenpintaa hyvästeiksi

Katastrofeista

Katastrofeista ei voinut tietää muuta
kuin sen, että se tapahtuisi.
Jonakin päivänä meitä ei enää ole.
Muutumme tilaksi, jota
kutsutaan nimellä näkymätön,
näkymätön pysähtyneisyys.

Aika

Kello kävi aivan liian nopeasti.
Roikuin kiinni viisareissa,
järjestelin tehtäviä asioita,
kiinnostuksia ja unelmia.

Minulle se oli niin paljon, universumi
ei ehtinyt edes räpäyttää silmiään.
Olin vain yksi pölyhiukkasten lapsista,
jonka aika oli imenyt itseensä.

Mikään ei ollut merkityksetöntä.

 

 

 

 

Kissa tiesi enemmän

Kissa tiesi enemmän
kiehtova tuijottaja seinämän
tunsi talon kummituksen
ymmärsi kaiken tarkoituksen
ovella omistajaa tiesi odottaa
kellon tunsi, osasi ajoittaa
katsoi hassusti se salaperäinen
naureskeli sisällään, omalaatuinen
häntää hieman huiskautti
tassunjäljen taakseen jätti
kysymysmerkin muotoisen
kissa tiesi vastauksen

Rumuus ja kauneus

Vanha autiotalo, poltettu ja raunioilla
kiinni kauniissa linnassa
linnan ikkunat kauniin kiemuraiset
pyöreäreunaiset ja ristikkoiset
pinta työstetty huolella
kirkas maalipinta niin pastellinen
vieressä autiotalo rapistui
kalpeni murheissaan
rumuus ja kauneus yhdessä

Oli vaikeaa saada tunnetta
kaikki niin ristiriitaista,
kunnes huomasin miten kauniisti
autiotalon seinän irronnut maali
teki kuvioita, patinoituneita
repsottavat reunat niin herttaiset
sen talon sielu ja henki, tunsin sen
palojäljet kertoivat historian
sen kohtalon kauhean
tarinan talon hylätyn

Sen vanhan talon viisaus
pinta vaikkakin rouhea
teki vaikutuksen
näin jotain syvempää
paljon täydellisempää
talo alkoi elämään

Rumuus ja kauneus vuorottelivat
toisiinsa kietoutuivat
hylkivät, kiinni pitivät
lumosivat

Kupliva tango

Buenos Airesin kadut, elämä, tango ja rakkaus.
Yhtäkkiä rakastuin, ne värit ja intohimo,
iloinen kuplinta, villi kuohunta ja syke.
Mutta sisälläni oli suuri jäätynyt lukko.

Tahdoin kuulua joukkoon, tanssia ja osata nauraa.
Tiesin olevani yksi heistä, sydämeni ja sisimpäni.
Ystävällinen hymy ja nauru asuivat silmissäni.
Tummat ja pitkät hiukseni eivät valehdelleet.

Kuuluin sinne missä suru ja masennus
eivät olleet koskaan tavanneet
ja tanssineet sitä maailman surullisinta
tangoa, jonka olin joskus oppinut.

Tangossani oli nyt läsnä ilo ja toivo,
ainakin niillä kuumilla kaduilla,
jotka vain jatkuivat ja jatkuivat.
En kuulunut pimeyteen.

Minut oli toivotettu tervetulleeksi,
esitelty puusta ne erikoiset pähkinät.
Kaikki mikä ennen ei ollut tärkeää, olikin.
Juna kulki eteenpäin, siveltimen vedot ohjasivat.

Valkoisella hautausmaalla patsaat antoivat arvon.
Suru oli muuttunut levollisuudeksi.
Setelistä katsoi kaunis nainen, kastuneena.
Jää oli itkenyt, antanut vapauden.

Korot kopsahtivat ja jalat puikkelehtivat, niin nopeasti toistensa välistä lensivät, tanssijat niiden mukana. Kaikki oli niin siroa ja eleganttia, mutta silti kuin suuresta taistelusta, intohimon ja rakkauden suurimmasta kohtaamisesta.

Kaikkeus

Niin paljon tähtiä, niin vähän aikaa.
Tarinoiden kautta voin elää galakseissa,
olla onnellinen universumissa.
Vain maa ja mielikuvitus rajana.
Voin tuntea miten planeetat liikkuvat,
miten valot ja varjot taittuvat.
Aurinko näyttää tien.

Aikaa en voi pysäyttää,
mutta voin antaa sille kaikkeuden.
Hetkessä voin koota tähdet,
avaruudesta ottaa palasen
ja auringonsäteestä ajatuksen,
mikä saa tähdenlennon
palaamaan takaisin.

Kuulas kuu

Satoi lunta
maa oli peittynyt kauttaaltaan
yksi lumihiutale suli poskelleni
aurinko loi miljoonia
hohtavia kristallikiteitä
sen keskellä helmiäiset
vaaleat kuorrutukset
tekivät kaikesta niin heleää
viileää ja läpikuultavaa
järven jäältä heijastui kuvani
valkoinen kruunu ja huntu hiuksillani
suuri ja kuulas kuu
yhdessä auringon kanssa
lupasivat minulle kaiken

Ilmaisen julkaisemisen puolesta: Blogaaja.fi & Theme by Anders Norén