Karhean kaunista

Runoja ja ajatuksia elämästä, vaikeuksista, selviytymisestä, ihmisistä, rakkaudesta ja sielunmaisemista. Osittain perustuu omaan elämään, osittain on tarinaa. Jokainen tuntee ja tulkitsee omalla tavallaan.

Avainsana: Kasvaminen

Koristekissat

Kuinka monta kertaa voi vaihtaa?
kuinka monta kertaa voi hukkua?
kuinka monta väärää valintaa voi tehdä?

Risteyksessä minuus katoaa metsätielle
istun pienessä mökissä keskellä metsää
askartelen pieniä koristekissoja
toisella puolella metsää kaadan puita
kirjoitan mökissä niistä unelmista

En uskalla kastella puita, odotan silti sadetta
runoissani huokaa se kylmä sade
huokaus odottaa ja toivoo

Huomenna valitsen pienen metsäpolun
jäljelle jäävät vain kengänjäljet
kuivat kissantassut kaatosateessa

 

Kupliva tango

Buenos Airesin kadut, elämä, tango ja rakkaus.
Yhtäkkiä rakastuin, ne värit ja intohimo,
iloinen kuplinta, villi kuohunta ja syke.
Mutta sisälläni oli suuri jäätynyt lukko.

Tahdoin kuulua joukkoon, tanssia ja osata nauraa.
Tiesin olevani yksi heistä, sydämeni ja sisimpäni.
Ystävällinen hymy ja nauru asuivat silmissäni.
Tummat ja pitkät hiukseni eivät valehdelleet.

Kuuluin sinne missä suru ja masennus
eivät olleet koskaan tavanneet
ja tanssineet sitä maailman surullisinta
tangoa, jonka olin joskus oppinut.

Tangossani oli nyt läsnä ilo ja toivo,
ainakin niillä kuumilla kaduilla,
jotka vain jatkuivat ja jatkuivat.
En kuulunut pimeyteen.

Minut oli toivotettu tervetulleeksi,
esitelty puusta ne erikoiset pähkinät.
Kaikki mikä ennen ei ollut tärkeää, olikin.
Juna kulki eteenpäin, siveltimen vedot ohjasivat.

Valkoisella hautausmaalla patsaat antoivat arvon.
Suru oli muuttunut levollisuudeksi.
Setelistä katsoi kaunis nainen, kastuneena.
Jää oli itkenyt, antanut vapauden.

Korot kopsahtivat ja jalat puikkelehtivat, niin nopeasti toistensa välistä lensivät, tanssijat niiden mukana. Kaikki oli niin siroa ja eleganttia, mutta silti kuin suuresta taistelusta, intohimon ja rakkauden suurimmasta kohtaamisesta.

Lentoon

Olen tullut hylätyksi monesti
se tunne ei katoa, ei koskaan
aloin vihaamaan itseäni,
koska en voinut vihata sinua
en vaan voinut, pystynyt
vaikka olisi pitänyt,
koska tarvitsin sinua
näin miten kärsit

Olin hämilläni, kadonnut
en tiennyt kuka olin
mitä oli tapahtunut

annoin itseni murtua
tulla haavoittuvaiseksi
hyväksikäytetyksi
ja roskiin heitetyksi

Kunnes minut nostettiin
ruttuinen paperi
avattiin, silitettiin
paperilennokiksi taiteltiin
olin yhtäkkiä vahvempi
niin paljon ehjempi
pystyin taas lentämään

Pieni tyttö

Missä on se pieni tyttö
se joka vielä hetki sitten oli täällä
nyt se itkee hiljaa, käpertyneenä
se iloinen tyttö
ääni on muuttunut
laulu on muuttunut
hiljaisuus ja yksi pieni hetki, ja muistan
se pieni tyttö on täällä, elää sisälläni
ei enää niin pieni, vaan elämää oppinut
upea, kaunis sielu!

Ilmaisen julkaisemisen puolesta: Blogaaja.fi & Theme by Anders Norén