Karhean kaunista

Runoja ja ajatuksia elämästä, vaikeuksista, selviytymisestä, ihmisistä, rakkaudesta ja sielunmaisemista. Osittain perustuu omaan elämään, osittain on tarinaa. Jokainen tuntee ja tulkitsee omalla tavallaan.

Avainsana: Musiikki

Hyräily

Musiikki soi kehossani ja mielessäni.
Antaa vaan kaiken kuulua ja tehdä minusta upean.
Se voi koskettaa kaikkia tai vain minua.
Se soitto voi olla hiljaista, typerää tai tyhjentävän ihanaa.

Jotkut äänet satuttivat ja saivat voimaan pahoin.
Kaikki vain soi. Kuulin sen äänen ja ne laulut.
En halunnut enempää kuin vähän ja todella paljon.
Vaadinko liikaa, olinko sinulle liikaa?

Kuulin äänesi vaimeana. En tuntenut sinun hyräilyä.
Oma ääneni ajatteli liikaa, mutta oli hiljaa.
Sinun äänesi sai kaipaamaan ja unohtamaan,
kaipaamaan mitä en osannut ajatella, en edes toivoa.

Ulvoin vain hiljaa ja typeränä siinä laulussa, jossa
äänettömyys ajatteli. Kuulimme sen vaitonaisuuden,
kunnes musiikki paukahti niin lujaa. Niin lujaa.
Hyräilysi oli niin lähellä ajatuksiani.

Tunsin, miten nuotit punoutuivat ihollani.
En ollut koskaan kuullut mitään niin tyhjentävän ihanaa.
Kietouduimme niihin ääniin, jotka väreilivät ja kiihottivat.
Täydellinen hiljaisuus, jota kukaan muu ei kuullut.

Karhean kaunista

Vanha vinyyli
kulunut ja raapiva
soi silti
elämää täynnä
kauniina ja karheana
istun ja kuuntelen
tunnen sinun olevan täällä,
mutta olen yksin
kuulen äänesi, karheana
kauniina lauluna
sinä olet minun

Ilmaisen julkaisemisen puolesta: Blogaaja.fi & Theme by Anders Norén