Karhean kaunista

Runoja ja ajatuksia elämästä, vaikeuksista, selviytymisestä, ihmisistä, rakkaudesta ja sielunmaisemista. Osittain perustuu omaan elämään, osittain on tarinaa. Jokainen tuntee ja tulkitsee omalla tavallaan.

Avainsana: Onnellisuus

Riisuttuja puita

Mustia riisuttuja puita
alastomia oksia
kuin olisin edessäsi

Tuuli heittelisi ja sade
valuisi maahan liian lujaa
taipuisi yhteen tahtoon

Niin olen sinun nyt
kuin keväällä puiden
ensimmäiset lehdet

Siemenet

Katsoimme ulos lehdistä täynnä maitoa
istutimme ne siemenet ja ne kasvoivat
ne siemenet olivat meidän siemeniä
teimme niistä karkkileivoksia
kaivoimme maasta matoja ja paistoimme
annoimme rottien tuhota kaiken

Traktori voi heittää hiekkaa päällemme,
mutta yksikään traktori ei pääse meidän läpi
se voi heittää hiekkaa päällemme
tai ajaa yli, mutta me väistämme

Linnut hämäävät kuljettajaa
ne hämäävät koko maailmaa
linnut voivat poksahtaa halki ruoasta ja lihavuudesta
silloin me tanssimme jäällä kuin ballerinat
olisivat syntyneet joutseniksi

 

Kupliva tango

Buenos Airesin kadut, elämä, tango ja rakkaus.
Yhtäkkiä rakastuin, ne värit ja intohimo,
iloinen kuplinta, villi kuohunta ja syke.
Mutta sisälläni oli suuri jäätynyt lukko.

Tahdoin kuulua joukkoon, tanssia ja osata nauraa.
Tiesin olevani yksi heistä, sydämeni ja sisimpäni.
Ystävällinen hymy ja nauru asuivat silmissäni.
Tummat ja pitkät hiukseni eivät valehdelleet.

Kuuluin sinne missä suru ja masennus
eivät olleet koskaan tavanneet
ja tanssineet sitä maailman surullisinta
tangoa, jonka olin joskus oppinut.

Tangossani oli nyt läsnä ilo ja toivo,
ainakin niillä kuumilla kaduilla,
jotka vain jatkuivat ja jatkuivat.
En kuulunut pimeyteen.

Minut oli toivotettu tervetulleeksi,
esitelty puusta ne erikoiset pähkinät.
Kaikki mikä ennen ei ollut tärkeää, olikin.
Juna kulki eteenpäin, siveltimen vedot ohjasivat.

Valkoisella hautausmaalla patsaat antoivat arvon.
Suru oli muuttunut levollisuudeksi.
Setelistä katsoi kaunis nainen, kastuneena.
Jää oli itkenyt, antanut vapauden.

Korot kopsahtivat ja jalat puikkelehtivat, niin nopeasti toistensa välistä lensivät, tanssijat niiden mukana. Kaikki oli niin siroa ja eleganttia, mutta silti kuin suuresta taistelusta, intohimon ja rakkauden suurimmasta kohtaamisesta.

Päivä jolloin ihmisistä tuli kissoja

Maa huokaisi helpotuksesta,
silitti, paijasi ja itki onnesta.

Jokin puski sitä hellästi, kehräten.

Maa pystyi taas hengittämään.
Kaikkialla oli niin rauhallista,
hyvää ja puhdasta.

Maa tunsi tassunjäljet,
puissa pienet karvatupsut,

onnelliset maukaisut.

Maa ei muistellut ikäviä,
missään ei ollut ihmisiä.
Jokin venytteli.

Kuulas kuu

Satoi lunta
maa oli peittynyt kauttaaltaan
yksi lumihiutale suli poskelleni
aurinko loi miljoonia
hohtavia kristallikiteitä
sen keskellä helmiäiset
vaaleat kuorrutukset
tekivät kaikesta niin heleää
viileää ja läpikuultavaa
järven jäältä heijastui kuvani
valkoinen kruunu ja huntu hiuksillani
suuri ja kuulas kuu
yhdessä auringon kanssa
lupasivat minulle kaiken

Aamu

Auringonpaiste
kissan nenänjälkien, ikkunan läpi
pikakahvia kaatunut lattialle
mitä sitten
ei ole kiire
pörheä tassu
kädelläsi
karhea nuolaisu poskellasi
herää
nosta tassusi
kahvipavut tuoksuvat
raukeat tanssivat
se pehmeys
iskee silmää

Ilmaisen julkaisemisen puolesta: Blogaaja.fi & Theme by Anders Norén