Karhean kaunista

Runoja ja ajatuksia elämästä, vaikeuksista, selviytymisestä, ihmisistä, rakkaudesta ja sielunmaisemista. Osittain perustuu omaan elämään, osittain on tarinaa. Jokainen tuntee ja tulkitsee omalla tavallaan.

Avainsana: Runoilijat

Koristekissat

Kuinka monta kertaa voi vaihtaa?
kuinka monta kertaa voi hukkua?
kuinka monta väärää valintaa voi tehdä?

Risteyksessä minuus katoaa metsätielle
istun pienessä mökissä keskellä metsää
askartelen pieniä koristekissoja
toisella puolella metsää kaadan puita
kirjoitan mökissä niistä unelmista

En uskalla kastella puita, odotan silti sadetta
runoissani huokaa se kylmä sade
huokaus odottaa ja toivoo

Huomenna valitsen pienen metsäpolun
jäljelle jäävät vain kengänjäljet
kuivat kissantassut kaatosateessa

 

Runoilijan sydän

Runoilijan juopunut laulu
Runoilijan hampaat teräviksi veistetyt
Runoilijan vaatteet rikkinäiset
Runoilijan kädet tahmaiset
Runoilijan tottelematon sydän
Runoilijan loppumattomat auringot
Runoilijan sydämen syke ranteessasi
Kipeänä kirjoitettu runo, johon ei särkylääke auttanut

Suuripieni runoilija

Eihän kukaan ymmärrä runoilijaa,
niin kuin runoilija itse, jos hänkään.
Runoilija on se, joka antaa kaikkensa ja
jolle kukaan ei anna anteeksi.
Runoilija on oman itsensä vanginvartija,
sielussaan palava energia, joka haluaa ulos.
Runoilijan alitajunta tyhjentää roskiksia,
kun sinä puhdistat viemäreitä.
Runoilija kaivaa sormet veressä kukkapenkkiä,
kun sinä ihailet maailman kauneinta kukkaistutusta.
Runoilijan kyyneleet valuvat ilosta silloin,
kun sade rummuttaa kattoasi.
Sen pienen hetken runoilija on onnellinen.

Runoilija pyristelee vapaaksi, outo mieli kirjoittaa.
Runoilija soittaa ovikelloa, oven takana ei ole ketään.
Runoilija suuri ja pieni, suuripieni runoilija
seisoo vihdoin oven takana, joka ikisen oven takana.
Samaan aikaan.

 

Ilmaisen julkaisemisen puolesta: Blogaaja.fi & Theme by Anders Norén