Karhean kaunista

Runoja ja ajatuksia elämästä, vaikeuksista, selviytymisestä, ihmisistä, rakkaudesta ja sielunmaisemista. Osittain perustuu omaan elämään, osittain on tarinaa. Jokainen tuntee ja tulkitsee omalla tavallaan.

Avainsana: Viha

Vanha kirjoituskone

Hakkaan kirjoituskonetta.
Se pirullinen
kertoi minusta asioita,
eivät totta.
Sen mustat naksuttavat napit
valehtelivat, kieroilivat
ja kirjoittivat
sen ruman kirjeen,
kaikille lähettivät.

Nyt revin irti nappuloita,
yksi kerrallaan
ja kierrän kertomassa,
totta ei se kirje ollut,
ei läheskään.

Hyvä, että vanha kone
se surkea romu
vihdoin pois annettiin.
Pölyttyy se ullakolla
nyt jo vanhuuttaan.
Muste on loppunut,
naksutus on kadonnut.

Paperit valkoisina
odottavat, minun tarinaa!

Viha

Ihmisten silmät
vihaisina
minä tuijotan takaisin
en haluaisi vihata
viha rikkoo
saa aikaan sotia ja tappaa
katson silmät kyynelissä
sitä yhtä ja samaa elämää
hetkittäin päästen pakoon
jonakin päivä tämä kaikki loppuu
alkaa parempi aika

Lentoon

Olen tullut hylätyksi monesti
se tunne ei katoa, ei koskaan
aloin vihaamaan itseäni,
koska en voinut vihata sinua
en vaan voinut, pystynyt
vaikka olisi pitänyt,
koska tarvitsin sinua
näin miten kärsit

Olin hämilläni, kadonnut
en tiennyt kuka olin
mitä oli tapahtunut

annoin itseni murtua
tulla haavoittuvaiseksi
hyväksikäytetyksi
ja roskiin heitetyksi

Kunnes minut nostettiin
ruttuinen paperi
avattiin, silitettiin
paperilennokiksi taiteltiin
olin yhtäkkiä vahvempi
niin paljon ehjempi
pystyin taas lentämään

Ilmaisen julkaisemisen puolesta: Blogaaja.fi & Theme by Anders Norén