Karhean kaunista

Runoja ja ajatuksia elämästä, vaikeuksista, selviytymisestä, ihmisistä, rakkaudesta ja sielunmaisemista. Osittain perustuu omaan elämään, osittain on tarinaa. Jokainen tuntee ja tulkitsee omalla tavallaan.

Avainsana: Ystävyys

Avain

Rikkinäinen maljakko
kädessäsi
jonkun toisen avain
ja et tiedä miten se toimii
joskus tuntuu siltä kuin
miljoonat lasit hajoaisivat
hengityksestä lämpö huuruaisi pois
ikkunasta pääsee ilman avainta,
vaikka haluaisit ulos ovesta
ajattele jotain kaunista
arvaan, tunnet sen ihollasi
sadan kilometrin päässä
hengitän puolestasi, kun et jaksa

Kesämielen kaamos

Ulkona on kylmää ja pimeää, kaamos kiroilee
ympärillään muuttumaton vuorokausi.
Sulje silmäsi ja makaat vihreällä nurmella auringossa.
Ruoho kutittaa ja saa sinut nauramaan.
Voidaan olla viltillä varjossakin.
Antaa auringon leikitellä lehtien läpi ja jäätelön viilentää.
Mikset vain jäisi tänne, minun mieleeni nauramaan?

Siemenet

Katsoimme ulos lehdistä täynnä maitoa
istutimme ne siemenet ja ne kasvoivat
ne siemenet olivat meidän siemeniä
teimme niistä karkkileivoksia
kaivoimme maasta matoja ja paistoimme
annoimme rottien tuhota kaiken

Traktori voi heittää hiekkaa päällemme,
mutta yksikään traktori ei pääse meidän läpi
se voi heittää hiekkaa päällemme
tai ajaa yli, mutta me väistämme

Linnut hämäävät kuljettajaa
ne hämäävät koko maailmaa
linnut voivat poksahtaa halki ruoasta ja lihavuudesta
silloin me tanssimme jäällä kuin ballerinat
olisivat syntyneet joutseniksi

 

Silkkipaperia

Silkkiin kääritty sydämeni
sisältä hiekkapaperia
minä olin vain elänyt
raapinut sydämellä elämää
elämällä itseäni liikaakin
käärien itseni silkkipaperiin
uskottelin kaiken olevan hyvin
paperin rapina sai unohtamaan
ja vaimensi sen vääryyden huudon
karhean nyyhkytyksen
selittämättömän repimisen pakon
ja sisälläni soivan ahtauden sinfonian
suuren kakofonisen konsertin
sinulle, vain vaimean piipityksen
et voinut ymmärtää, et koskaan voinut,
mutta välitit niin paljon
korjasit rikkinäiset kaiuttimet
kulutit hiekkapaperin puhki
olit paikalla, kun silkkipaperin
viimeinen pala irtosi

Puu ja kuu

Lumihiutale putosi,
kauniisti valaisi.
Pieni puu katseli
mustana, ilman lehtiä.

Pieni puu niin toivoi,
voi kun yksi hiutale
päälleni putoaisi,
olisin paljon kauniimpi.

Suurempi puu lohdutteli,
katso tuota kuuta, niin kaukana
niin yksinäinen, vaikkakin valkoinen.

Pieni puu sanoi,
ehkä siellä on toinenkin kuu,
vain paljon pienempi.

Suurempi puu ravisteli oksiaan.
Vihdoin yksi hiutale pienen puun päälle putosi.
Pieni puu, suuri puu ja kuu katselivat.
Taivas oli täynnä tummansinisiä uurteita,
joihin valkoiset helmet kietoutuivat.

Kissankarvaa

Ystävä
anna minun muuttua
ole minulle armollinen
pyydän
ole onnellinen puolestani
naura kanssani
minä olen vain se,
jolla on kissankarvaa vaatteissa
tavarat hukassa
takki unohtunut narikkaan
huulipuna levinnyt
hymyilen sinulle
taulussani on sinun kuvasi
rakkain kuvani

Ilmaisen julkaisemisen puolesta: Blogaaja.fi & Theme by Anders Norén